Joulu on niin suuri juhla, että olemme tänäkin vuonna alkaneet jo marraskuussa kysellä toinen toisiltamme jouluun liittyviä suunnitelmia. Seurakunnan päiväpiirissä kajahtivat jo eilen joululaulut, vaikka adventtiajan alkamiseen on vielä muutamia päiviä aikaa.

Tänä aamuna mietin joululaulujen sanomaa ja sitä, nouseeko niiden kautta laulajien sydämistä kiitos Jeesuksen tulosta maan päälle kohti korkeuksia. Kohta muistin Lutherin jouluvirren ”Enkeli taivaan.” Kiitoshan tulee selvästi virren viimeisessä säkeistössä, siinä, missä koulun joulujuhlassa noustiin ylös ja niin myös noustaan Jumalaa kunnioittaen seurakunnan jumalanpalveluksessa jouluna: ”Nyt Jumalalle kunnia, kun antoi ainoon Poikansa.”

Adventtivirressä ”Avaja porttis, ovesi” laulajan huulilta nousee kiitos Jeesuksen tulosta syntisten keskelle: ”Nyt olkoon kiitos Jeesuksen, hän saapuu luokse syntisen.”

Hurskaalle nasaretilaiselle puusepälle Joosefille enkeli ilmoitti unessa tehtävän, jota varten Jeesus tulee maailmaan: ”Hän pelastaa kansansa sen synneistä.” Enkelin neuvosta Joosefin tuli antaa jumalalliselle lapselle nimi Jeesus. Tuon nimen enkeli oli jo aikaisemmin ilmoittanut nuorelle Marialle, josta tuli maailman Vapahtajan äiti.

Joosefin ja Marian kodissa Jeesus varttui aikuiseksi, kunnes hän aloitti julkisen toimintansa Israelissa. Nimi, joka ilmoitettiin sekä Marialle että Joosefille, merkitsee ”Herra pelastaa”.

Jumalan sydämellä oli kauan ollut ihmisten pelastus, ja siksi hän lähetti Jeesuksen maailmaan. Apostoli Paavali, joka omassa elämässään oli saanut Jumalan armosta vastaanottaa pelastuksen, kertoo Jeesuksen tulosta maailmaan: ”Tämä sana on varma ja täysin vastaanottamisen arvoinen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin.” (1.Tim. 1:15)

Jeesus tuli maailmaan pelastaakseen syntiset. Hän tuli tarjoamaan pelastusta, joka vie ikuiseen elämään. Ihmisen tulisi ottaa Jeesuksen ristillä valmistama pelastus vastaan. Itse kullekin meistä Jumalan luo tuleminen on merkinnyt katumusta ja synnin tunnustamista.

Taivaasta huomioidaan pelastusta kaipaavat sydämet. Huomaamme, miten Pyhä Henki on auttajamme jo uuden elämän alkuhetkissä. Uudesta elämästä Kristuksessa tulee koko elämän sisältö. Se on lyhyesti ilmaistu Raamatussa: ”Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa.” (Gal. 2:20)

Lasten joululaulussa ”No onkos tullut kesä” on toivomus: ”Oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen”. Uuteen elämään Kristuksessa sisältyy lupaus iankaikkisesta elämästä Herran kanssa.

Meidän jouluperinteisiimme kuuluu kutsua vieraita jouluaterialle, viettämään aterian jälkeen yhdessä aikaa keskustellen ja joululauluja laulaen. Jollekin joulua yksin viettävälle tämä voi olla vuoden kohokohta. Olemme usein huomanneet, miten vieraat tuovat siunauksen kotiimme.

Siunattua joulun aikaa kaikille toivottaen

Tanja Mäkitalo