Yllättäviä siunauksia

Eilen pohjoiseen menevä juna oli myöhässä aikataulustaan. Odottavan aika on pitkä, sanotaan. Minulle aika asemalla ei tullut pitkäksi. Otin laukustani matkalukemiseksi varaamani pienin kirjaimin kirjoitetun pehmytkantisen Uuden testamentin, jossa oli Psalmit mukana. Iloisesti yllättyen avasin pienen kirjani juuri matkaajalle sopivasta paikasta. Siinä oli nyt silmieni edessä, avoimen taivaan alla, Pyhiinvaeltajan laulu, Psalmi 84.

Miten tuon Psalmin sanat tuntuivatkaan kuin juuri minulle annetuilta! Niihin oli tullut uutta, siunaavaa sisältöä: ”Onnellisia ne ihmiset, joiden voima on sinussa, joilla on sydämellään pyhät matkat! Kun he kulkevat kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteiden laaksoksi, ja syyssade peittää sen siunauksilla.” Perille pääsemisen ilon tähden matkan vaivat ja hankaluudet unohtuvat.

Tänä aamuna muistin erään uuden testamentin matkalaisen, joka sai elämäänsä Jumalan siunauksen yllättäin keskellä tietä. Tämä mies matkusti vaunuissaan Jerusalemista lounaaseen vievää tietä, ja hänkin luki pyhiä Kirjoituksia avoimen taivaan alla. Hän luki profeetta Jesajan kirjoittamaa Messias- profetiaa, mutta hänellä oli vaikeuksia ymmärtää, kenestä Jesaja oli kirjaansa kirjoittanut.

Jumalalla oli alkuseurakunnassa evankelista, jolla oli yllättävän taitava kyky toiminnassaan sopeutua uusiin haasteisiin ja astua uusiin tehtäviin, jotka Jumala hänelle uskoi. Evankelistan nimi oli Filippos. Hänestä kerrotaan Apostolien tekojen kahdeksannessa luvussa. Filippos oli vastikään julistanut evankeliumia kansanjoukoille Samariassa, mutta nyt hän sai tehtävän mennä autiolle tielle.

Aivan oikein Filippos oli nytkin ymmärtänyt Jumalalta saamansa tehtävän, sillä hän huomasi kuoppaisella tiellä hitaasti etenevät vaunut ja lähelle tultuaan kuuli vaunuissa matkaavan miehen lukevan ääneen Filippokselle tuttua Vanhan testamentin tekstiä. Mies oli Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherra, vaikutusvaltainen mies, nykykielellä sanottuna Etiopian valtionvarainministeri.

Hoviherra ei sen kummemmin ihmetellyt, kuinka Filippos siihen hänen vaunujensa viereen tuli, vaan pyysi häntä istumaan viereensä sen jälkeen kun Filippos oli aloittanut keskustelun kysyen: ”Ymmärrätkö myös, mitä luet?”

Hoviherra halusi tietää, puhuiko profeetta itsestään vai jostakin toisesta kirjoittaessaan ”Niin kuin lammas hänet vietiin teuraaksi, ja niin kuin karitsa on hiljaa keritsijänsä edessä, ei hänkään suutansa avannut. Hänen alentumisensa tähden hänelle ei annettu oikeutta. Kuka kertoo hänen hänen syntyperänsä? Sillä hänen elämänsä otettiin pois maan päältä.”

Tilanne oli evankelistalle mitä mainioin. Kun ihminen itse kysyy Jumalan asioista, silloin hänen sydämessään on jo jano Jumalan puoleen. Siispä Filippos, lähtien tästä kirjoituksesta, julisti hoviherralle evankeliumia Jeesuksesta. Sana upposi matkalaisen sydämeen ja Filippos tunsi hengessään, että tässä on ihminen, jonka Herra haluaa pelastaa.

Hoviherra näki pelastuksen tien niin selvänä ja kirkkaana, että halusi aivan kohta astua sille tielle. Matkaa tehdessään he tulivat veden ääreen. Hoviherra sanoi Filippokselle: ”Tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?” Silloin Filippos sanoi hänelle: ””Jos sinä uskot koko sydämestäsi, se tapahtukoon.” Hoviherra vastasi: ”Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.”

Hoviherra käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos ja hoviherra, astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet. Filippoksen tehtävä oli suoritettu loppuun, ja hänet vetiin pois ihmeellisellä tavalla. Pelasuksen ilo sydämessään hoviherra jatkoi matkaansa.

Nämä kesäpäivät, jotka meillä nyt ovat meneillään, ovat arvokkaita päiviä. Ne voivat tuoda tullessaan Jumalan siunauksen ja pelastuksen ilon. On vain kysymys siitä, löytyykö sydämiä, jotka ovat avoimia vastaanottamaan pelastuksen Jumalan lahjana ja siunauksena elämään. – Ja yllätyksiä tapahtuu. Tällainen  ihminen voi löytyä naapurustostasi tai vieläkin lähempää: omasta kodistasi. Ja Sinä itse voit saada sisältörikkaan ja mielenkiintoisen elämän Jumalalta.

Siunausta toivottaen

Tanja Mäkitalo