Pyhyyden kosketus

Viime viikolla kyselin eräätä tuttavaltani, jonka tiesin harrastavan kalastusta merellä, oliko tänä kesänä noussut kalaa merestä. Kuulin, ettei tuulien tähden kannattanut mennä merelle lainkaan eikä kalastus joellakaan ollut tuottanut tulosta.

Myöhemmin muistaessani keskustelun ajattelin, että siinähän oli samankaltainen tilanne kuin eräänä aamuna Pietarilla oli Gennesaretin järvellä. Siitä kerrotaan Luukkaan evankeliumin viidennessä luvussa. Saalista ei ollut tullut kalastajien koko yön ponnisteluista huolimatta, mutta verkot oli siitä huolimatta aamulla huuhdottava.

Tuona aamuna Jeesus seisoi järven rannalla ja kansa tungeksi hänen ympärillään kuullakseen hänen opetuksiaan. Jeesus näki viisaimmaksi opettaa kansaa veneessä istuen. Hän käytti Pietarin venettä saarnatuolinaan.

Lopetettuaan puheensa Jeesus sanoi Pietarille: ”Souda vene syvään veteen ja laskekaa verkkonne apajalle.” Pietari ei voinut olla tottelematta, vaikka inhimillisesti ajatellen neuvo näytti mielettömältä. Hän sanoi: ”Mestari, koko yön me olemme tehneet työtä emmekä ole saaneet mitään, mutta sinun käskystäsi minä lasken verkot.”

Miehet yrittivät nostaa verkkoja ja tuntiessaan saaliin runsauden heidän sydämensä liikuttui Jumalan ihmeestä järvellä. Apuun pyydettiin toinenkin vene ja molemmat veneet olivat uppoamaisillaan kalojen runsaudesta.

Pietarin valtasi suunnaton arvottomuuden ja syntisyyden tunne. Jeesuksen kohtaaminen järven rannalla oli niin puhtauden ja pyhyyden täyteinen, että sen rinnalla hänen oma epäpuhtautensa näytti entistäkin suuremmalta. Järvellä tapahtunut ihme osoitti Pietarille hänen oman syntisyytensä ja Jeesuksen pyhyyden. Jumalan läsnäolo Jeesuksessa sai hänet syvän liikutuksen valtaan. Hän lankesi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi: ”Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.”

Todellisena sielunhoitajana Jeesus tiesi, ettei tällainen ihminen tarvitse nuhteita, vaan lohdutusta ja rohkaisua. Siksi hän sanoi: ”Älä pelkää. Tästedes sinä saat saaliiksesi ihmisiä.” Ihme järvellä vaikutti Pietariin ja hänen kalastuskumppaneihinsa Sebedeuksen poikiin Jaakobiin ja Johannekseen niin voimakkasti, että he vetivät veneet maihin ja jättäen kaiken lähtivät seuraamaan Jeesusta.

Kalansaaliin ihme järvellä oli kuin alku suurille tapahtumille Apostolien teoissa. Lupaus, jonka Pietari oli saanut Jeesukselta ihmisten kalastamisesta, kävi toteen ensimmäisenä kristillisenä helluntaina. Siitä kerrotaan Apostolien tekojen toisessa luvussa. Tuona aamuna Jumalan pyhyys täytti koko sen paikan, johon Pietari ja muut uskovat olivat kokoontuneet. Uskovat täyttyivät Pyhällä Hengellä ja saivat valtavan halun ylistää Jumalaa hänen ihmeellisistä teoistaan.

Paikalle kokoontuneille ihmetteleville ihmisille Pietari rohkeasti todisti Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Pietarin saarnaa kuunnellessaan ihmiset tunsivat samaa kuin Pietari oli tuntenut suuren kalansaaliin tähden: Jumalan pyhyyden ja oman syntisyyden. Heille tuli valtava halu saada välit kuntoon Jumalan kanssa, mutta miten? He kyselivät asiaa Pietarilta ja muilta opetuslapsilta.

Vastausta ei tarvinnut kauan odottaa eikä kaukaa etsiä. Pietari vastasi heille: ”Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.” Pietarin kuulijoilla oli parannukseen taipuvainen sydän ja heille julistettiin synnit anteeksi sen pelastustyön tähden, jonka Jeesus on tehnyt kuollessaan ristillä koko maailman syntien tähden. Uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä. Heistä tuli Jumalan perheväkeä.

Meiltä tämän ajan ihmisiltä Jumala odottaa, että kadumme syntejämme ja uskomme evankeliumin. Meitäkin Jumala alkaa johdattaa eteenpäin taivaaseen johtavalla tiellä. Meidän on hyvä aloittaa jokainen päivämme rukoillen ja Raamatun sanaa lukien. Paikallisseurakunnan yhteydessä saamme opastusta, kuinka kasvaa uskossa.

Evankeliumissa on siunaus Sinunkin elämääsi, sillä evankeliumi on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat. Room. 1:16

Siunattua kesäaikaa kaikille toivottaen Tanja Mäkitalo