Jeesus, kadonneiden etsijä

Viime viikkoina mielessäni on ollut Raamatun sana, joka on kirjoitettuna Luukkaan evankeliumissa: ”Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä on kadonnut.” (Luuk. 19:10) Tämä on keskeinen jae Luukkaan evankeliumissa.

Jeesuksen etsivä rakkaus kadoksissa olevia Israelin poikia ja tyttäriä kohtaan tiedettiin Hänen vaikuttaessaan kansansa keskuudessa ja siitä myös puhuttiin. Fariseukset ja kirjanoppineet kutsuivat Häntä halveksien publikaanien ja syntisten ystäväksi.

Jeesus sääli syntisiä ja halusi voittaa heidät omikseen. Tämä ei merkinnyt sitä, että Hän olisi hyväksynyt syntiä tai suhtautunut siihen kevyesti. Jeesus oli vakuuttunut siitä, että nämä ihmiset olivat todella kodotettuja ja he tarvitsivat parannusta. Mutta juuri sen tähden Hän oli tullutkin – kutsumaan syntisiä parannukseen, etsimään ja pelastamaan sitä, mikä oli kadonnut.

Sanoma Jeesuksesta publikaanien ja syntisten ystävänä levisi kansan keskuuteen. Palmu- ja balsamipuiden ympäröimässä Jerikossakin siitä puhuttiin. Oli tullut päivä, jolloin Jeesus opetuslapsineen kulkisi tuon palmukaupungin läpi. Jeesus tunsi ihmissydämet ja erikoisesti erään pienikokoisen miehen sydämen, jossa asui jumalaikävä ja jonka Jeesuksen etsivä rakkaus tuona päivänä saavuttaisi. Miehen nimi oli Sakkeus.

Evankelista Luukas kertoo Jeesuksesta ja Sakkeuksesta: ”Jeesus tuli Jerikon kaupunkiin ja kulki sen läpi. Siellä oli mies, jonka nimi oli Sakkeus. Hän oli publikaanien esimies ja oli rikas. Hän halusi nähdä, kuka Jeesus oli, mutta ei voinut väkijoukon takia, koska oli pienikokoinen. Niinpä hän juoksi edelle ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka kulkisi siitä ohi.” (Luuk. 19:1-4)

Sakkeus halusi nähdä, kuka Jeesus oli – oppia tuntemaan Hänet. Sakkeus oli kuullut kerrottavan Jeesuksesta sekä ihmeiden tekijänä että publikaanien ja syntisten ystävänä. Sakkeuksen halu nähdä Jeesus oli niin voimakas, että hän naurunalaiseksi joutumisen uhasta huolimatta kiipesi tien varrella olevaan puuhun.

Oli suuri yllätys sekä Sakkeukselle itselleen että väkijoukolle, kun Jeesus pysähtyi puun alla ja sanoi haluavansa tulla vieraaksi publikaanin kotiin. Jeesus tiesi, että Isän suunnitelmaan kuului tuona päivänä vierailu Sakkeuksen kodissa. Jeesus oli tullut pelastamaan juuri Sakkeuksen kaltaisia ihmisiä.

Sakkeus otti Jeesuksen vastaan innostuneesti ja iloiten. Hän halusi tehdä parannuksen, ja parannuksen mukaiset hedelmät alkoivat näkyä hänen elämässään.

Vaikka taivaassa iloitaan, kun joku maan päällä tekee parannuksen elämässään, kaikki ihmiset eivät silti iloitse. Kaikille ei ollut mieleen Jeesuksen vierailu Sakkeuksen kodissa. Luukas kertoo ihmisten suhtautumisesta vierailuun: ”Tämän nähdessään kaikki nurisivat sanoen: ’Syntisen miehen luo hän meni majailemaan.'” (Luuk. 19:7)

Jeesus ei kuitenkaan antanut halveksunnan tai uskonnollisten ennakkoluulojen vaikuttaa itseensä. Missä vain Hän tapasi vilpitöntä jumalakaipuuta, Hän ei suhtautuinut siihen torjuvasti. Juuri tämä ihmissydämen syvällinen tunteminen oli Jeesuksen suhtautumisen taustana. Jeesuksen vierailun motiivina ei ollut Sakkeuksen arvollisuus, vaan hänen tarpeensa.

Sakkeukseen teki voimakkaan vaikutuksen se, että Jeesus Nasaretilainen tuli hänen kotiinsa. Hän ymmärsi, mikä hengellinen merkitys on yhteydellä Jeesukseen. Kun hän oli ymmärtänyt tämän tosiasian, hän järjesti uudelleen elämänsä. Hän astui esiin ja sanoi Herralle: ”Katso, Herra, puolet omaisuudestani minä annan köyhille, ja keneltä olen jotakin kiristänyt, sille maksan nelinkertaisesti takaisin.” (Luuk. 19:8) Jumalan pelastava voima oli alkanut vaikuttaa Sakkeuksen elämässä, ja siksi vääryys sai lähteä ulos.

Kertomus Jeesuksesta ja Sakkeuksesta päättyy tärkeisiin ja painokkaisiin Jeesuksen sanoihin, jotka vaikuttavalla tavalla puhuvat Hänen etsivästä rakkaudestaan ja halustaan etsiä ja pelastaa kadonneita: ”Niin Jeesus sanoi hänestä: ’Tänään on pelastus tullut tälle perhekunnalle, onhan hänkin Abrahamin poika. Sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä on kadonnut.'” (Luuk. 19:9-10)

Nimitys Abrahamin poika oli suurimerkityksinen, sillä se kuvaa todellista juutalaista, joka seuraa Abrahamin uskoa. Abrahamista alkoi pelastushistoria ja hän on kaikkien uskovien isä. Hän uskoi Jumalaan, joka antoi lupauksia.

Jeesus ilmoitti Sakkeuksen kotiin tulonsa syyn, halun etsiä ja pelastaa kadonneita. Laajemmastikin ajatellen Hän tuli maailmaan etsimään ja pelastamaan kadonneita. Ihmiset olivat rikkoneet Jumalaa vastaan, mutta Hän otti tärkeän askeleen lähestyessään ihmisiä. Isä antoi Rakkaimpansa syntyä ihmiseksi. Kadonneena oleminen merkitsee väärässä paikassa olemista. Jeesus on tullut etsimään ja pelastamaan meitä väärästä paikasta ja viemään oikeaan. Jeesus tuli maailmaan meidän tähtemme.

Seurakunnan kuorossa olemme laulaneet laulua ”Missä synti on suureksi tullut”:

”Missä synti on suureksi tullut, siellä armo suurempi on.

Missä synti vain kauhistaapi, siellä armo lohduttaa.

Missä syntinen Jeesusta huutaa, siellä taivaasta vastataan.

Jeesus syntimme kaikki maksoi. Hänen verensä puhdistaa.”

Juuri siinä paikassa, missä syntinen huutaa Jeesusta avuksi pelastuakseen, hänen sydämeensä vuodatetaan armon osallisuus ja anteeksiantamuksen voima. Ristin juurella, sovituksen piirissä, Kristuksen pyhän uhriveren osallisuudessa, syntinen saa kokea sydämessään  uudestisyntymisen ihmeen. Siellä rauhaton sydän saa kokea, mitä on päästä osalliseksi Jumalan rauhasta ja siunauksesta. On aihetta kiittää Jumalaa.

Hengellisen laulukirjan laulussa ”Nyt riemuiten laulaa” soi riemullinen kiitos Jumalalle pelastuksesta:

”Nyt riemuiten laulaa mun sydämeni, kun synnistä päästä mä voin. Mä entisen elämän sain anteeksi, kun taakkani ristille toin.

Siinä veressä voimaa on aina, se saastaisen puhtaaksi saa. Kun synti ei sydäntä paina, niin laulamme: Halleluja

On vieläkin verensä voimallinen, se kaikesta puhtaaksi saa. Ja Henki on oppaamme taivaallinen. Siis laulamme: Halleluja!”

Tanja Mäkitalo