Elämän kallein aarre

Toukokuun viimeinen sunnuntaiaamu valkeni täynnä auringon lämpöä ja valoa. Luonto ympärillä oli puhjennut kevään ja alkukesän vihreään kukoistukseen. Juuri tuona toukokuun kauniina sunnuntaiaamuna mieleeni tuli yllättäin Herran sana Raamatusta ja samalla sellainen vaikutus, että tämä sana tulee jakaa muillekin.

Tiesin tuon sanan kuuluvan Vanhaan testamenttiin, ja sinnehän se kuuluikin, Hoosean kirjan lukuun kuusi, jakeeseen kolme: ”Tuntekaamme Herra, pyrkikäämme tuntemaan hänet. Hänen nousunsa on varma kuin aamurusko, hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan.”

Juuri näinä päivinä, luonnon puhjetessa kesäiseen kukoistukseensa, Jumala on kutsumassa kansaa Sanansa kautta Poikansa Jeesuksen Kristuksen tuntemiseen. Ellei tämä olisi kaikkien kohdalla mahdollista, taivaallinen kutsu ei vaikuttaisi sydämissä niin kuin se Raamatun sanan kautta vaikuttaa.

Raamatun ihmisten sydämistä kumpusi esiin syvä kiitollisuus uudesta elämästä Kristuksessa. Apostoli Paavali kertoi tästä kirjeessään uskonystävilleen Filippissä: ”Mikä minulle oli voitto, sen olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Niinpä minä luen kaiken tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken ja pidän sen roskana, että voittaisin omakseni Kristuksen.” (Fil. 3:7-8) Näitä sanoja kirjoittaessaan apostoli Paavali piti roskana kaikkea sitä, mikä oli esteenä Kristukselle ja hänen antamalleen vanhurskaudelle. Kaiken aikaa hän halusi päästä yhä enemmän osalliseksi Kristuksesta.

Kuinka tämä Jumalan ihminen oli näin ihmeellisen autuuden elämäänsä saanut? Ensinnäkin hän oli totellut pyhää, taivaallista kutsua. Sen jälkeen hän oli rukoillut. Hänenkin elämässään oli tapahtunut uudestisyntymisen ihme, syntien anteeksisaaminen.

Syntien anteeksisaamisen Jeesus on hankkinut jokaista ihmistä varten oman kuolemansa kautta kärsiessään sijaiskuoleman kaikkien ihmisten syntien tähden. Ratkaisu ihmiskunnan syntikysymykseen tapahtui Jeesuksen ristinkuoleman kautta. Ennen ristin kärsimystielle lähtemistään Jeesus puhui pelastustyön suuresta arvosta:  ”Kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni.” (Joh. 12:32)

Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen alkoi ihmisiä kerääntyä ristin sovituksen piiriin runsain joukoin, sillä hengenvuodatuksen jälkeen Pyhä Henki alkoi voimallisesti tuoda ihmisiä Kristuksen luo. Pyhä Henki tekee Jeesuksen pelastustyön niin eläväksi, että ihmiset evankeliumin kuullessaan sydämen halusta ottavat uskossa sen vastaan. Tämä ihmeellinen autuus Jeesukseen uskovien elämässä on taivaallista lahjaa.

Ajatellessaan uskovia ihmisiä Heprealaiskirjeen kirjoittajan mielessä on ollut se hetki, kun itse kukin heistä oli päässyt ristin siunauksesta osalliseksi. He kaikki olivat taivaallisen kutsun kuullessaan tulleet ”uuden liiton välimiehen Jeesuksen luo ja vihmontaveren luo, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.” (Hepr. 12:24) Jeesus avasi tien Jumalan luo ja hänen verensä puhuu ikuisesta lunastuksesta.

Ehkäpä kuulet seurakunnan lauluryhmän tänäkin kesänä riemullisin sydämin laulavan kotikaupunkisi torilla siitä, mitä hyvää Jeesus on itse kunkin laulajan elämässä vaikuttanut. On ilo huomata, miten Jumalan rakkaus tekee  ihmeellistä työtään sekä laulajien että laulun sanomaa kuuntelevien sydämissä. Kun seurakunta kuuluttaa pelastuskutsua, Jumalan valtakunta on tullut lähelle ihmisiä.

Tanja Mäkitalo