Jeesus on ovi pelastukseen

Elämän sanoja korona-ajan keskelle

Jeesus kutsui itseään eri nimillä eri yhteyksissä. Nimet kuvasivat eri puolia hänen tehtävästään. Jeesuksen käyttämä vertauskuvallinen kieli elävöittää ja rikastuttaa käsitystämme siitä, millainen hän on. Vertauksessaan lammastarhasta Jeesus kutsui itseään lammastarhan oveksi.

Itämainen paimen yleensä seisoi lammastarhan oviaukossa silloin, kun lampaat menivät oviaukosta sisään tai ulos. Samalla hän laski niiden lukumäärän ja tarkasti lampaittensa kunnon. Hän oli portti, jonka kautta lampaat pääsivät aamuisin laidunmaille ja iltaisin turvaan lammastarhaan.

Vertauksessaan lammastarhasta Jeesus sanoi itsestään: ”Minä olen ovi. Kuka ikinä tulee sisälle minun kauttani, hän pelastuu. Hän käy sisälle ja ulos ja löytää laitumen.” ( Joh. 10:9 )

Jeesus on ainoa ovi ja tie pelastukseen, sillä vain hän pystyi tulemaan maailmaan Jumalan Poikana, kuolemaan syntiemme edestä ja nousemaan kuolleista. Hän on Jumalan antama tie yhteyteemme Jumalan kanssa. Ei ole muuta nimeä tai tietä Jumalan luo. Meiltä ei Jumala odota muuta, kuin että kadumme syntejämme ja uskomme evankeliumin.

Pelastuksen ovi on avoinna kaikille. Pelastukseen vie vain yksi tie ja se on sama kaikille – Jeesus Kristus. Raamatussa on lupaus kaikille pelastusta etsiville: ”Sillä jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.” ( Room. 10:13 ) Hengellisessä laulussa sanotaan: ”Missä syntinen Jeesusta huutaa, siellä taivaasta vastataan.”

Ei mene kauan aikaa, kun uskoon tullut sisar tai veli alkaa kysellä: ”Mitä minä voin tehdä Jumalan valtakunnan työn hyväksi? ” Kiitollisuus pelastuksen lahjasta vaikuttaa uskovan sydämessä alttiutta toimia toisten parhaaksi.

Jeesus on ovi hengelliseen vapauteen. Lampaasta, joka kulkee tämän oven kautta, Jeesus sanoi, että ”hän käy sisälle ja ulos ja löytää laitumen.” Rukouselämään ja elämään yleensäkin tulee syvempiä ulottuvuuksia, kun katsomme asioita hengellisestä näkökulmasta.

Jeesus on ovi Jumalan lammastarhaan, seurakuntaan. Paimen ja lampaat on Raamatussa eniten käytetty vertauskuva puhuttaessa Jumalan seurakunnasta. Esim. 1.Piet. 2:25: ”Te olitte ’eksyksissä niin kuin lampaat’, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan luo.”

Yhteys Herraan ja muihin uskoviin vaikuttaa siunaavasti. Seurakunnan keskellä voimme rakentaa vahvoja ystävyyssuhteita. Seurakuntalaisten keskellä se tapahtuu jakamalla ja välittämällä: itkemällä itkevien kanssa ja iloitsemalla iloitsevien kanssa ja ennen kaikkea yhdessä rukoilemalla.

Suurenmoista olisi nähdä ihmisten käyvän Jeesus-ovesta sisälle ja pelastuvan. Mielessäni soivat hengellisen laulun sanat:

”Taivas kutsuu, älä käänny pois. Päivä etsikon on sulla nyt! Tänään armon portti auki ois. Henki kuiskaa: jos sä hiljennyt, taivas oottaa sua lapsi maan, elon saat, kun katsot Karitsaan.

Herra auttaa, yksin jaksa et. Paimen sylihinsä nostaa sun. Kotiin johtaa korpeen eksyneet. Enkelitkin yhtyy riemuhun. Syömmes puhtahimman ilon saa. Kiirehdi, kun Jeesus odottaa.

Yllättää jos myrsky maallinen, taivas turvaksesi ennättäy. Hyvä hoidossa on Paimenen. Hän sun vierelläsi aina käy. Kunnes kutsuu taivaan kotihin, voittolaulu soipi riemuisin.”

Tanja Mäkitalo