Pääsiäissanoman siunaus

Tänä vuonna pääsemme viettämään pääsiäisjuhlaa jo maaliskuun loppupuolella. Tuleva kevään suuri juhla on ollut mielessäni jo jonkin aikaa. Olen miettinyt pääsiäisjuhlan hengellistä sanomaa ja sanoman vaikutusta nykyajassa. Minua pääsiäisen sanoma kosketti jo lukioikäisenä. Olen myöhemminkin käynyt mielessäni läpi niitä pääsiäisviikon tapahtumia, joista evankeliumit kertovat.

Pääsiäisajan lähestyessä mieleeni ovat tulleet Raamatusta apostoli Pietarin kirjeen sanat Kristuksen kärsimyksen ja kuoleman merkityksestä. Pietarin tapana julistaa Sanaa oli katsella Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta Vanhan testamentin Messias-profetioitten täyttymyksenä:

”Kristus itse kantoi meidän syntimme ruumiissaan ristinpuulle, että me synneille kuolleina eläisimme vanhurskaudelle. Hänen haavojensa kautta teidät on parannettu.”

Te olitte eksyksissä niin kuin lampaat, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan luo.” ( 1.Piet. 2:24-25; Jes. 53:5-6,12 )

Meidän Herramme ja Vapahtajamme ristinkuolema oli sijaiskuolema. Hän kuoli vanhurskaana vääräin puolesta. Kysymys oli todellisesta sijaisuudesta, toisen asemaan astumisesta. Ristillä Kristus oli syntisen paikalla. Hän kuoli synnin tähden ja hänet tehtiin synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan edessä vanhurskaiksi.

Minulle tämä Pietarin kirjeen sana tuli kiitosaiheena siitä, mitä Jeesus on tehnyt meidän täällä pohjoisessa asuvien ihmisten puolesta. Myös meidän syntimme Jeesus kantoi ruumiissaan ristin puulle. Se oli kärsimistä rakkauden tähden. Hänen haavansa tulivat voimanlähteeksi meille. Jeesuksen veren osallisuudessa voimme saada elämässämme voittoja sen voiton perusteella, jonka Jeesus sai ristillä.

Ihminen täällä pohjoisessakin ilman Jumalaa eläessään on kuin eksynyt lammas, joka ei tiedä tietä kotiin. Mutta sitten hän alkaakin kaukaa kuulla Hyvän Paimenen huhuilevan kutsuäänen, joka lähestyy lähestymistään ja lopulta kuuluu aivan selvästi. Ääni on niin rakkaudellinen ja hellä, että kadonnut lammas jättää koko elämänsä Paimenen vahvoille käsivarsille.

Juuri näinä päivinä, kevättä kohti kuljettaessa, tapahtuu ihmeellisiä asioita Jumalan maailmassa. Siellä täällä joku harhaan joutunut nuori tai vanhempikin löytää elämään johtavan tien. Tapahtuu juuri niin kuin suomalainen laulurunoilija kertoo omassa elämässään tapahtuneen:

”Mä kauas kuljin synnin harhateitä. En tiennyt, että Jeesus rakastaa. Ei luotansa Hän syntisraukkaa heitä, Hän kaikkein kurjintakin armahtaa.

Kun kuulin sanoman tään Jeesuksesta, mä heti vaivuin juureen ristinsä. Sain kaikki synnit anteeks armostansa, ja rauhan, onnen sain mä Häneltä.

Nyt sulle, ystäväni, tahdon laulaa: Sua myöskin Jeesus yhä rakastaa. Ei oo niin voimakasta synnin paulaa, etteikö Jeesus voisi vapahtaa.

Hän kuollut on sun puolestasi kerran ja hankkinut myös täyden vapauden. Siis riennä synteinesi luokse Herran, tuo armon, rauhan veri Jeesuksen.

Jos hylkäät turhuuden ja maiset riemut ja ristin kannat, luotat Jeesukseen, niin matkan päähän kun sä kerran saavut, käyt päärlyportin kautta taivaaseen.” ( Hengellinen laulukirja, laulu 262 )

Kun ihminen saa maistaa taivaallista lahjaa, ei enää tee mieli palata synnin mutkaisille poluille.

Olkoon Sinun pääsiäisesi Herran siunaama!

Tanja Mäkitalo