Ystävyys on arvokas asia

  Ystävänpäivänä (14.2.) muistamme ystäviämme ystävänpäiväkortein ja tekstiviestein. Ehkäpä kutsumme jonkun ystävän luoksemme vieraisille tai ystävämme on kutsunut kotiinsa meidät. "Ystävät ovat kuin lyhdyt polkumme varrella. Matka ei kyllä lyhene, mutta polku näyttää valoisammalta." Nuo kauniit sanat ovat jääneet mieleeni eräästä ystävänpäiväkortista.

  Elämämme matkalla me tarvitsemme ystäviä. Elämämme olisi kovin köyhää ilman ystäviä. Ystävyys voi säilyä vuosikymmenien ajan. Ystävämme voi muuttaa ulkomaille asti, mutta senkään ei tarvitse katkaista ystävyyttä. Maahanmuuttajistakin voi tulla meille ystäviä, joilta opimme paljon.

  Eräs saarnaaja neuvoi kuulijoitaan: "Pitäkää kiinni ystävistä, joita teillä nyt on, sillä vanhana ystäviä ei enää saa!" Toinen saarnaaja opetti ihmissuhteista: "Jokaisella ihmisellä tulisi olla kaksi tai kolme luotettavaa ystävää." Kaikilla meillä ei ole omaa perhettä, mutta ystävät pitävät meistä huolen.

  Raamatussa hyvä ja luotettava ystävyys on suuressa arvossa. Sananlaskujen kirjassa esitetään ystävän parhaat ominaisuudet: "Ystävä rakastaa ainiaan." (Sananl. 17:17) Ystävän hellyys ja alttiit neuvot ilahduttavat sydämen. (Sananl. 27:9) Voipa ystävien välinen suhde olla sukulaisuussuhteitakin parempi: On "ystäviä, veljiäkin uskollisempia." (Sananl. 18:24)
Todellisessa ystävyydessä rakkaus on epäitsekästä ja etsii toisen parasta.

  Raamatussa puhutaan myös Jumalan ja ihmisten välisestä ystävyydestä. Aabrahamia kutsuttiin Jumalan "ystäväksi". (Jes. 41:8) Vanhassa testamentissa saatettiin tavallisia uskoviakin kutsua Jumalan ystäviksi. (Ps. 127:2)
Jaakob varoittaa kirjeessään uskovia ystävyydestä maailman kanssa. Jumalan ystävyyttä ja maailman ystävyyttä ei voi yhdistää. (Jaak. 4:4)

  Betanian sisarukset Martta, Maria ja Lasarus kuuluivat Jeesuksen ystäviin. Heidän kotiinsa Jeesus saattoi mennä milloin vain nälkäisen opetuslapsijoukon kanssa. Aina vastaanotto oli mitä sydämellisin.
  Kun Lasarus sairastui vakavasti, Martta ja Maria lähettivät Jeesukselle sanan: "Herra! Hän, joka on sinulle rakas, on sairaana." (Joh. 11:3) Jeesus kutsui Lasarusta ystäväksi puhuessaan hänestä opetuslapsilleen: "Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet." (Joh. 11:11) Jeesus puhui Lasaruksesta ystävänä, vaikka tiesi hänen jo kuolleen. Jeesuksella oli suunnitelma mennä Betaniaan herättämään Lasarus kuolleista.

  Viitaten aikansa ihmisiin Jeesus sanoi heidän kutsuvan Häntä "publikaanien ja syntisten ystäväksi." (Luuk. 7:34) Maanpäällisen palvelustehtävänsä aikana Jeesus tunnettiin niiden ystävänä, jotka olivat halveksittuja ja puutteenalaisia.

  Jeesus opetti opetuslapsilleen, mitä rakkaus on kaikkein syvällisimmässä merkityksessä: "Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäviensä puolesta." (Joh. 15:13) Jeesuksen rakkaus meni vieläkin pitemmälle. Hän ei kuollut ainoastaan ystäviensä, vaan myös vihamiesten ja jumalattomienkin puolesta. Herramme uhri Golgatalla on suurin rakkauden teko, mikä koskaan on tapahtunut puolestamme.

  Juuri ennen kärsimystielle lähtemistään Jeesus puhui opetuslapsilleen mieleenpainuvia sanoja: "En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee. Minä kutsun teitä ystäviksi, sillä olen ilmoittanut teille kaiken, mitä olen kuullut Isältäni." (Joh. 15:15) Jeesus jakoi opetuslasten kanssa taivaan salaisuudet.

  Jeesus tahtoo olla ystävämme ja on ilmoittanut meille ystävyytensä ehdon: "Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä." (Joh. 15:14) Hänen käskynsä eivät ole taakka, vaan ovat elämä ja vapaus sielulle.

  Kutsuessaan opetuslapsia ystävikseen Jeesus vielä lausui sanat, jotka kautta aikain ovat siunanneet monia ja yhäkin siunaavat ja rohkaisevat: "Te ette valinnet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät sitä varten, että menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi ja että Isä antaisi teille, mitä sitten anottekin häneltä minun nimessäni." (Joh. 15:16)

  Nämä kevättalven päivät on annettu Jumalan lahjana meille. Nyt on hyvä aika kutsua ihmisiä Jeesuksen ystävyyteen ja pelastuksen osallisuuteen. Siunaamme ihmisiä kaikkialla ja rukoilemme heille pelastuksen armoa. On mielenkiintoista odottaa, millaisia ovia Herra meille armossaan avaa ja mitä työmahdollisuuksia vielä saamme kutsuessamme kansaa Kuninkaan Pojan häihin. Lupaus ovien avautumisesta on ihana: "Olen avannut eteesi oven, jota kukaan ei voi sulkea." (Ilm. 3:8)

                                                                Tanja Mäkitalo