”Synnin pelit seis”

Vanhempi väki tietää heti kättelyssä, että tanssihan on syntiä, siihen meidät on opetettu. Tuo tekstini otsikko: ”Synnin pelit seis” tulee lapsuuteni kodista. Meillä oli tämä sanonta, kun napsautettiin radio nopeasti kiinni, kun uutisten jälkeen alkoi kuulua maailman musiikkia. Sitä ei sopinut uskovaisen kuunnella. Meillä oli joskus Tellervo-täti kotiapulaisena ja hän halusi kuunnella tanssimusiikkia, mutta se ei ollut meillä sopivaa. Hän vain totesi, että onhan se kumma, kun radiokin on uskovainen.

Tanssi, hyvin yllättävä aihe minulta, jo 60-luvun helluntaiperheessä kasvaneelta ”nuorelta”. En olisi itsekään uskonut moista, mutta syy kiinnostukseen selviää myöhemmin.

Mutta ylistystanssi, mitä se on? Onko sekin syntiä.

Jo keskiajalla tanssi hyväksyttiin hengellisissä piireissä, jos sen koettiin korottavan Jumalan suuruutta. 1800-luvulla ilmeni sellainen kuin hyppyherätys ja silloin tanssittiin. Mutta kun hyppyherätys laantui, niin tanssi laantui sen mukana. Mooseksen kirjassa Mirjam tanssi ja karkeloi naisten kanssa, kun oli päästy Punaisen meren yli. Se oli iloitsemista, kiitosta ja ylistystä. Samuelin kirjassa kerrotaan Daavidin tanssivan. Tanssia käytettiin niin surussa ja kaipauksessa kuin riemussa, myös sotavoitoissa. Vanhan testamentin aikana tanssi oli tapa lähestyä ja palvoa Jumalaa ja sitä ylistystanssin pitäisi olla tänäkin päivänä.

Hengellisissä piireissä laajemminkin on viime vuosien aikana opittu hyväksymään israelilainen kansanmusiikki ja siihen kuuluva karkelointi sopivaksi myös uskoville. Siis ylistystanssi, sitähän se on. Katsoin ylistystanssi-opetusta TV7 -kanavalta. Ylistystanssia opetti Riikka Virtanen ja ohjelmasta muutoin vastasi Salme Blomster. Mieleeni jäi muutamia ajatuksia, miksi tanssi koettiin synniksi. Yksi syy oli, että niin oli lapsesta saakka opetettu. Joillakin taas tanssiriennot saattoivat liittyä entiseen syntielämään ja siitä syystä se oli syntiä. Minähän osasin vain letkajenkkaa, sitä opetettiin koulussa. Tansseihin ei tietenkään menty. Siskoni oli kyllä osallistunut jossain häissä tanssijuttuihin ja siitä seurasi pieni opetustuokio.

Tässä ylistystanssi-ohjelmassa lähdettiin liikkeelle siitä, että Jumala on meidät ylen ihmeellisesti luonut. Ja me itsekin olisimme kiitollisia tästä Jumalan luomasta kehostamme. Esimerkiksi käsi on lahja. Jollakin on jauhopeukalo, toisella viherpeukalo ja joku omaa ”käden taidot”. Käsi on ihmeellisesti tehty ja liikkuu vielä eteen ja taakse, ylös ja alas. Samoin jalka, monet reissut tehnyt ja vieläkin aika mukavasti nousee.

Ohjelman lopussa kerrottiin ylistystanssin avaavan tunnelukkoja. Tämä ajatus sai minut kokeilemaan: Laitoin mieli musiikkia soimaan. Liikuskelin hitaasti huoneessa. Olisin halunnut pitää koko ajan silmiä kiinni, sillä se auttoi keskittymistä, mutta törmäilin huonekaluihin. Peiliin ei kannattanut katsoa.

Minulla tämä ylistystanssikokeilu päättyi kiitollisuuteen Jumalalle ”Elämän lahjasta.”

Raija Vuolo